Benalmadena, Aurinkorannikko, Espanja

 

Oli suorastaan pakko aloittaa tämä matkojen muistelu ihan vallan erillisellä blogilla , kun huomasin kauhukseni, etten enää muista missä kaikkialla olen reissanut. Toki monikin kohde on jäänyt paremmin mieleen kun joku toinen mutta tämän blogin tavoitteena on kirjoittaa aikajärjestyksessä matkoista ja löytää joka matkasta edes jokin erityinen juttu ja jos vielä löytäisi valokuviakin niin sehän se kiva olisi. Laskin, että matkoja ulkomaille saattaa olla peräti 80 joten kaikkea en voi enkä jaksa dokumentoida. Mutta jos edes ne parhaat muistot.

Valokuvista osan skannaan eli sellaiset vanhemmat irtonaiset mutta suurin osa pitää kuvata kameralla kun en halua vaivalla liimattuja kuvia irrottaa albumeista.

Pitää aloitta kai ihan alusta ja kun vanhoja valokuvia katselin niin löysin valokuvan jossa Isäni vanhemmat ovat menossa lentokoneeseen ja ovat matkalla poikansa luo Kemiin. Muistan hyvin miten Mamma oli kauhuissaan jälkeen päin kun oli tullut niin  huonovointiseksi lennon aikana. Sitä en muista miksi he lensivät sen matkan mutta sen verran ihmeellinen asia se oli minulle lapsena, että jäi hyvin mieleen.

Äiti ja isä olivat innokkaita moottoripyöräilijöitä ja matkustivat ristiin rastiin kaksin tai Äidin ja hänen siskonsa Sirkan ja tämän miehen Pertin kanssa.

 

 

 Saatoinpa olla jo Äidin vatsassa salamatkustajana noilla reissuilla ?

Mutta Äiti ja Isä kävivät ensimmäistä kertaa  ulkomaan matkalla Espanjassa. Silloin elettiin siis 80-luvun alkua. Yllätys oli meille lapsille melkoinen kun palasivat kotiin ja olivat ostaneet sillä reissulla sieltä asunnon😐. Tuosta vaan .Ajatus oli kaiketi silloin siihen suuntaan, että talvet viettävät etelän lämmössä ja kesät mökillä. Ja olihan siinä sitten meille lapsillekin kiva matkustuskohde tarjolla.

Hankinnan jälkeen kun ensimmäinen kesälomani  koitti niin hyppäsin Hassen siiville ja kohteena Malagan lentokenttä. Matkalaukku oli sellainen pehmeä vanhanaikainen matkalaukku eikä kukaan tarkistanut missään ei mitään missään vaiheessa.Ei tullessa ei mennessä. Lentokoneessa oli takaosa pyhitetty tupakoitsijoille ja jollen ihan väärin muista taisi juomatarjoilukin olla ilmainen tai ainakin superhalpa. Ja meno ja meininki sen mukainen  😲.Minun istumapaikkani oli kahden turkulaisen autokouluopettejan vieressä ja heiltä sain sitten vinkkiä miten pitää koneessa käyttäytyä 😊.

Kun lentokentälle laskeuduttiin minun oli tarkoitus tilata taksi asunnolle  kun taas muut matkalaiset menivät  bussilla hotelleihinsa. Olin saanut osoitteen vanhemmiltani, mutta kukaan taksikuskeista ei tunnistanut sitä eikä suostunut ottamaan kyytiin. Ei ollut kännykkää millä soitella ja vähänkö olin ihmeissäni että mites tästä nyt eteenpäin pääsee. Kaikki näytti niin vieraalta ja ehkä vähän pelottavaltakin.

Ja aivan kuin elokuvissa konsanaan hieno avoauto pysähtyi viereeni ja siinä mies kysyi selvällä suomen kielellä , että tarvitsenko apua. Nuori mies tiesi asunnon osoitteen ja hyppäsin kyytiin sen kummempia ajattelematta. Nykyään ei moista kyllä uskaltaisi tehdä .Mies oli suomalaisen  pubin omistaja ja tiesi siksi paljon suomalaisten omistamista asuinalueista. Pääsin turvallisesti perille enkä sen koomin miestä tavannut vaikka toki toivotti tervetulleeksi pubiinsa. En vain kehdannut mennä tai jotain.

Asunto oli vastavalmistunut ja ihan kiva pieni kaksio ja sijaitsi aidatulla lukitulla alueella. Osa asunnoista oli suomalaisten omistamia ja siksi kai tuntui ihan turvalliselta yksinkin ollessa. Kaikki muu ympärillä olikin sitten ihmettelemisen arvoista. Huojuvat palmut, hulppea merenranta kävelyteineen, espanjaa puhuvat ja viittelöivät ihmiset . Ruokakaupassa kaikki ostettava oli outoa  ja pesetoilla piti maksaa. Erityisesti jäi mieleen ihanan maukas jogurtti, persikkanektariini ja hyvän makuiset tomaatit ja kananmunat ; niin ja se ihanan rapsakka tuore patonki.

Kun minkäänlaisia pankki- tai luottokortteja ei siihen aikaan ollut piti osa käteisestä ottaa mukaan matkashekkeinä. Ne taas vaihdettiin rahaksi pankkikonttorissa . Kerran kävin siellä jonottamassa.

Ulkona syöminenkin oli ensin vähän haasteellista ja outoa kun ruokalistat oli pääosin espanjaksi ja vaikka olisi ollut englanniksikin niin ruokalajit olivat minulle ihan outoja.Mutta reippaasti menin eri paikkoihin ja aina jotenkin selvisin. Ja aina jotakin ruokaa ilmaantui lautaselle 😂.

Hätkähdyttivintä oli ensimmäisellä reissulla kerjäläisten ja kulkukoirien määrä. Katujen varsilla on paljon surkeassa kunnossa olevia kerjääviä ihmisiä ja minulla oli vaikeuksia sivuuttaa hätää kärsiviä naisia ja lapsia. Olisi pitänyt auttaa kaikkia.

Kulkukoirista taas oli riesaa aamukävelyillä merenrannassa kun ne tulivat välillä ihan iholle. Ja myös pelottavasti räksyttivät perään.

Siihen aikaan jätevesiviemärit ohjattiin suoraan mereen ja haju oli sen mukainen ja muutenkin roskaa ja jätettä oli paljon joka puolella. Kadut ja rannatkin paljon paljon likaisempia kuin nykyään. Kierrätyksestä nyt puhumattakaan.

Asunnosta löytyi muutama hassu  ulkokuva

 

 

Tuossa alemmassa kuvassa Isä seisoo parvekkeella ja Äiti menossa uimaan 💕.Kuva löytyi heidän lomakansiostaan.

Mutta kuten sanottua niin nähtävää riitti ensikertalaiselle.Muun muassa upeita veneitä tai paremminkin huvipursia.

Ja rantabulevardi oli ja on vielä nykyäänkin mukava paikka viettää aikaa, kävellä ja katsella elämää

Ja tietysti uimaranta

Siihen aikaan oli kameran filmirullassa rajallisest kuvia ja sen kyllä huomaa kun noita vanhoja valokuvia katselee.Nuukasti on otettu 😉.

Kahden viikon aikana ehdin hyvinkin kierrellä lähinurkat ja kävin muutaman kerran bussilla Malagassakin. El Corte Ingles- tavaratalo veti puoleensa nuorta naista ja sieltä lähti mukaan mekkoa, kenkää, saapikasta ja ties mitä ja edullisesti ja ehkä mikä parasta sellaista mitä ei Suomessa ollut. Muistan ostaneeni myös kaksi keraamista lasagnevuokaa jotka ovat olleet ahkerassa käytössä ja ovat edelleen. Painorajoituksia matkatavaroiden suhteen kun ei ollut 👍.

Tein myös "turistimatkan" päiväseltään Gibraltarille ; apinoita kuvaamaan kuinkas muuten. Ongelmaksi siellä tuli, että ostokset olisi pitänyt maksaa punnilla ja niitähän ei mukanani ollut , mutta ystävälliset autokoulunopettajat (koneessa vieressä istuneet) pelastivat neitosen siitäkin pulasta.

Ensimmäinen ulkomaan matka ja vieläpä yksin tehtynä oli hieno kokemus ja siksi monta muistoa liittyy juuri tähän reissuun. En osaa enää seuraavista matkoista yhtä laveasti kirjoittaa, mutta jotain ja joskus kuitenkin 😊.