Benalmadena, Aurinkorannikko, Espanja

 Matka  3

 

Seuraavan matkan teinkin sitten "herraseurassa" eli silloinen poikaystävä ja myöhemmin myös aviomieheni Jussi lähti matkakaveriksi. Oli tietysti kivaa kun sain toimia oppaana kun olin jo ne pari matkaa samoilla nurkilla pyörinyt. Katseltiin siis paljon samoja seutuja ja käytiin Gibraltarilla ja Mijasissa. 

Valokuvia on tältä reissulta vähänlaisesti. Minut tosin kuvattiin satamassa Annukka-laivan kyljessä kun Jussin siskoa kutsuttiin Annukaksi. Ja liekö tuo kuva ollut myös ennen sille, että tulevina vuosina seilattiin aika monta vuotta omalla veneellä.

 

Yksi erityinen muistorikas juttu oli possujuhlat. Olimme aurinkomatkojen matkalla ja sen kautta järjestettiin kuljetus vuoristoon ja sikajuhliin 😁. Ensimmäinen ja taatusti myös viimeinen kerta. Ihmisiä hirveä määrä pitkissä pöydissä ja kun viiniä kaadetaan suoraan suuhun tarjoilijoiden toimesta niin sen tietää mitä siitä seuraa....ainakin suomalaisten keskuudessa. Oli toki sangriaa ja flanmenco tanssijoitakin , mutta päällimäisenä jäi mieleen se hurja juominki. Yritin löytää edes jonkun muun ottamaa kuvaa tuollaisista juhlista kun meillä ei ollut kamera mukana, muttei ole tainnut koskaan olla yhtään kuvauskelpoista paikan päällä. Hullua touhua 😱.

 

Kävimme ensimmäisen kerran elämässäni syömässä kiinalaisessa ravintolassa ja sellainen ruoka vei heti sydämeni. Tarjoilija tosin vähän ihmetteli kun tilasimme kahdesti lisää paistettua riisiä. Se oli meistä erityisen hyvää .Kävivät muutkin työntekijät kurkkimassa, että mitä ihmettä....hullut turistit.

 Viikko meni nopeasti tutussa paikassa ja hyvässä seurassa. Tämä matka jäikin sitten viimeiseksi vanhempien loma-asunnossa. He nimittäin päättivät myydä sen. Luulenpa, että Isäni ei oikein viihtynyt kun tekemistä oli hänelle liian vähän kun talossa oli oma puutarhuri ja talonmies. Hän kun oli sellainen puuhapete ja rakensi vielä tämän jälkeen mm.toisen  omakotitalon ja paljon paljon muuta. Kielitaidottomuus oli myös ehkä yksi rasite kun eivät puhuneet englantia espanjasta nyt puhumattakaan. Siihen aikaan ei ollut mitään missään suomeksi (tai ehkä siinä suomipubissa 😀). Eivätkä oleet myöskään kahviloissa tai ravintoloissa viihtyviä joten aika kapeaksi varmaan jäi kaikki tekeminen.

Me lapset oltiin oikeastaan helpottuneita asiasta , sillä olisi ollut aika sääli niin nuorena matkustaa aina samaan paikkaan ja jotenkin tunsi kuitenkin velvollisuudeksi lähteä sinne jos jonnekin aikoi mennä. Niille nurkille palasin /palasimme vielä uudelleen monta kertaa , mutta sillä hetkellä päätös oli mielestäni ihan oikea.