Punta Cana, Dominikaaninen tasavalta ja vuosi oli 1995

 

Oli oikeastaan sattumien summa, että kaksi kaukomatkaa osui peräkkäin. Oltiin nimittäin varattu tämä Karibian matka jo ennenkuin saimme tietää tuosta "yllätysmatkasta" Hongkongiin.Ja nyt pääsi pojatkin matkaan mukaan eli oli talviloma koulusta ja siihen vähän päälle vielä reipas viikko omaa lomaa. 

Matka lentokoneessa oli taas turhan pitkä, mutta tällä kertaa edes hitusen helpompaa kuin edellisellä lennolla , jossa istuttiin kuusi vai peräti kahdeksan ? ihmistä rinnakkain ja kun istuu keskellä tulee helposti vähän paniikinomainen tunne. Nyt mentiin Finnairilla ja kone oli ihan perussellainen. Lentokenttä oli tai siis sitä ei oikein edes ollut 😉terminaalista nyt puhumattakaan. 

 

 

 

Mutta matkustajista otettiin kyllä valokuvat heti kun saavuttiin. Ystävällinen vastaanotto.

Kun päästiin perille ja lähdimme katsastamaan paikkoja niin minua vaivasi kova kurkkukipu joka oli tullut matkalla koneessa (ilmastoinnista) . Kävimmem paikallisessa apteekissa ja ostimme sieltä "kurkkutablettja". Otin yhden ja jo matkalla takaisin hotellille kipu oli pois hetimmiten ja myös pysyi pois koko loppumatkan. En tiedä mitä huumetta olivatkaan , mutta loput toin kotiin ja niitä käytettiin säästeliäästi ja vain tosi tarpeen tullen 😁. Joka kerta tehosivat yhtä hyvin.

 

 

Majoitumme Riu- hotellissa ja siellä asuimme pienessä taloissa vehreällä alueella rannassa.Hotellilla oli all inclusive ja tarjosi kaikenlaista aktiviteettia koko päivän ajaksi. Oli monenlaisia pelejä ja jumppaa ja tietysti ihana allasalue jossa vietettiin paljon aikaa. Ja meren ranta. Vau.

 

 

Sellaista ateriatarjontaa ei kyllä oltu nähty missään aiemmin. Huikeaa. Jo heti aamupalalla monta eri kokkipistettä paistamassa munakkaita, donitseja , pilkkomassa haluaamaasi hedelmiä ....ja kaikki tietysti runsaan jo katetun pöydän lisänä. Kasvavat pojat söivät kyllä matkan aikana taatusti koko rahan edestä😊. 

Illalliselle tuli pukeutua eli sinne ei saapasteltu shortseissa ; asiasta oli jo ennakkoon ohjeistettu. Ja olihan siellä sitten hulppeaa ja tarjolla ihan mitä vain ja kuinka paljon vain ja tarjoilija valmiina jos jotain osasit vielä kaivata. Illlalliset olivakint aina varsin odotettu elämys. Ja olihan iltaisin jo nälkäkin , kun koko päivä oli puuhattu yhtä jos toistakin.

 

 

 

 

 

 Ainakin kertaalleen oltiin  ulkona barbeque illallisella  ja kuvissa näkyy myös oppaiden show joten se taisi olla jokin matkatoimiston järjestämä juttu ? 

 

 

Rommi oli varsinainen kansallisjuoma ja taisi olla siellä jopa halvempaa kuin cokis ? Ainakin sitä oli tarjolla auliisti joka paikassa. Sitä sai helpommin lasiinsa kuin pelkkää vettä 😛.

Retkiä tehtiin muutamia.

Katamaraaniretki oli varsinkin  poikien mieleen. Päämääränä oli juuri sellainen paratiisisaari kuin kuvista on joskus nähnyt. Siellä meille grillattiin ruokaa ja opetettiin tanssimaan siihen aikaan muodissa ollutta "Magarena"- tanssia. Sen osaan vieläkin 👍.

 

 

Yhtenä päivänä tehtiin bussiretki  sisämaahan ja tutustuttiin kahviplantaaseihin ja päästiin vierailemaan ihan oikeassa plantaasiviljelijän kodissa. Ajattelin, että on juuri hankitut huonekalut kun oli vielä muovilla peitetty kunnes tajusin, että ne jätetäänkin paikoilleen suojaksi. Kuva tosin on keittiöstä.

 

 

Tässä sitä Costarikaa kasvaa😉.

 

 

Jeeppisafariretkeltä ei löytynyt kuvia juurikaan (vain vähän tärähtäneitä 😀) vauhti taisi olla sen verran hurjaa, että oli keskityttävä pitämään laidoista kiinni. Ainakin sokeriruokopeltojen halki huristeltiin.

 

 Ja nähtiin paikallinen  kukkotappelu 😕😕.

Apina ja ties mitä gekkoja ....

Ja vanhanaikasta sadonkorjuuta härkien avulla.

Yhdellä matkoistamme meni bussista paluumatkalla rengas puhki ja jouduttiin istuskelamaan tien varressa hetki jos toinenkin. 

 

 

 Siinä sitten tutustuttiin paremmin Gunnel- nimiseen vanhaan rouvaan. Hän harmitteli sitä, että silmälasinsa sanka oli mennyt rikki niin ettei pystynyt oikein lukemaan iltaisin. Lasse sen sitten hänelle korjasi ja siitä muodostui lopulta sellainen kiva ystävyys, että kävimme jopa hänen luonaan kertaalleen Helsingissä ja lähetimme kortteja aina matkoiltamme. Hän oli pitkälti yli 80 -vuotias ja siitäkin huolimatta kortteja tuli ympäri maailmaa vielä pikän aikaa tämänkin reissun jälkeen.

 

 

 

Siipiratasalus- matka oli sellainen, että pojat halusivat jäädä hotellille pelaamaan ja uimaan ja mikäpä siinä lähdettiin Lassen kanssa kaksin ja siitä tuli myös romanttisesti meidän kihlajaismatka. Sormukset olivat "ensi hätään"  sellaista paikallista tummaa korukiveä . 

 

 

 Ja oltiin missä reissun päällä tahansa niin musiikki soi ja joillakin myös tanssijalkaa vipatti .

 

 

Olimme ostaneet ihan matkan alussa vihreät bambuhatut jotka ensin olivat tuoreina viileät ja myöhemminkin kun kuivuivat oliva kestävät ja hyvä suoja auringolta. Tuossa istuskelen aurinkohattu päässä kuunnellen kadulla vastaantullutta soittajatrioa.

Olimme aiemmin tutustuneet yhdellä järjestetyllä matkalla liikkeeseen jossa myytiin meidän mielestä hienoja tauluja; haitilaista taidetta. Pysähdys oli sen verran lyhyt, ettemme osanneet valita mieleisiä mukaan ja ajattelimme, että sinne voisimme mennä vielä uudelleen omin neuvoin.

 

  Opas neuvoi kyllä osoitteen mutta varoitti, ettei kannata ottaa rahaa mukaan vaan jos jotain ostaa niin liikkeestä lähtee kyllä apupoika mukaan hotellille ja hotellin portilla sitten tehdään vasta kaupat.

Taksilla mentiin ja kaupat tehtiin ja poika lähti mukaan, mutta taksia ei (mukamas) saatu mistään tilattua.

 

 

 Kauan odoteltiin tien varressa kunnes sellainen keltainen "koulubussi" pysähtyi meidän kohdalle ja tarjosi kyytiä. Apupoika oli sitä meiltä, että sillä on mentävä. Kun oltiin päästy jonkin matkaa keskelle ei mitään , bussi pysähtyi ja oli muka mennyt rikki. Kuskin ja apukuskin olemus muuttui häijyksi.Aavistettiin heti, että nyt ei kyllä kaikki ole mallillan. Pelotti oikeasti. Paikalle kaahasi onneksi paikallinen poliisi kuin tilauksesta ja saimme aikamoisen nuhdesaarnan ettei moiseen kyytiin olisi saanut mennä; rosvoja olivat. Poliisit veivät meidät linja-autoasemalle ja siitä päästiin paikallisella bussilla takaisin hotellille. Bussi oli jo ihan täynnä , mutta poliisit istuttivat meidät väkisin mukaan ja minä sain kunnian istua vaihdelaatikon päällä 😊. Ajattelivat varmaan , että nuo seikkailijat pitää saada näiltä nurkilta äkkiä pois.

                     

 

 

 Kaupat tehtiin sitten oikeaoppisesti hotellialueen portilla.

Tyhmää uhkarohkeutta oli tuo taulukauppareissu, mutta kaksi kyseistä taulua on nykyäänkin meidän kodin seinällä. Kun  on kerran henkensä kaupalla hankittu 😉.

 

 

Kiva matka ja jäi kotiinpaluusta mieleen se ankeus kun aamupalalla ei ollutkaan tarjolla sitä kaikkea runsautta  vaan ainoastaan näkkileipää ja juustoa.No kaikkeen tottuu....arkeenkin.

 Anu-koiramme oli hoidossa appivanhemmilla ja oli selkeästi vähän närkästynyt kun olimme olleet niin pitkään pois , mutta äkkiähän meistä taas kaverit tuli . Kun vähän on ensin herkuilla ja leluilla lepytelty 💖.