Rooma, Venetsia, Cattolica, Italia

 

 

 Italiaan lähdettiin sillä ajatuksella, että kahden viikon matkasta ensin katsotaan Rooma ja Venetsia viikon aikana ja toinen viikko sitten lepäilläänkin Riminillä Cattolicassa.

Roomassa kävi ensin vähän hassusti kun taksi vei meidät hotellille ja oltiinkin vähän yllättyneitä , että onpa hieno palatsihotelli piccolopoikineen kaikkineen. Vastaanotossa sitten selvisi, että hotelli oli väärä ja ihan yhtä lipevästi kun ohjattiin sisään ohjattiin myös ulos. Taksi vei meidät sitten kaupungin toisella laidalla sijaitsevaan hotelliin . Joka tosiaan oli ihan eri luokkaa, mutta sijaitsi kyllä mukavasti keskellä kaupunkia hyvin yhteyksien päässä.

Roomassa riitti nähtävää; oikeastaan ihan liian kanssa. Oli heinäkuu ja tosi kuumaa joten jaksaminenkin oli välillä koetuksella. Ja hotellissa tapasimme suomalaisen pariskunnan jolta oli ryöstetty jo parin päivän aikana sekä käsilaukku naiselta että lompakko mieheltä. Eli tarkkana kannati olla omaisuudestaan koko ajan. Mutta upeita paikkoja nähtiin paljon.

Pietarin kirkko ja Vatikaanin museot, Paavalin kirkko, Colosseum ja Espanjanlaiset portaat piti tietysti mennä istuskelemaan ja ihmettelemään maailman menoa.

 

 

Roomasta teimme päivämatkan Venetsiaan . Matka bussilla oli pitkä ja vuoristoinen ja tuntui kivalta päästä  perille meren rantaan.Ja kondoliajelu oli tietysti ihan must.

 

                                     

                                                      

Olihan meitä varoteltu myös Pyhän Markuksen  torin kahviloista joissa on ihan törkeät kiskurihinnat, mutta kyllä me sentään yhdet espressot siellä juotiin. Ajateltiin, että kun kerran nyt täällä ollaan niin se maksoi mitä maksoi.En kyllä muista mitä 😀.

 

                                    

 

 Rooman viikolla tehtiin vielä  päiväretki Caprin saarelle. Matka sinne tehtiin ilmatyynyaluksella ja tulin vähän huonovointiseksi sen keinutuksessa, mutta perillä odotti ihana rauhallinen kaunis miljöö.

 

 

Teimme siellä köysiradalla matkan vuoren huipúlle; huikeat maisemat.

 

                          

 

 

 

Rooman viikosta jäi mieleen sellainen tunne, että upeaa nähtävää jäi vielä moneksikin kertaa joskaan koskaan ei ole enää tullut mentyä. Ja jos menisin niin kovin kuumaan aikaan  (heinäkuu) ei kannata tuollaiseen suurkaupunkiin matkustaa.

Riminillä  Cattolicassa oli varattuna täysihoitohotelli kun päällimmäinen ajatus oli vain olla ja nauttia ja löhöillä kulttuuripainoitteisen viikon jälkeen. 

Ensin luultiin ettei sitä nyt kahta kertaa päivässä käydä syömässä kunhan käydään katsastamassa mitä on tarjolla. Ja olihan sitä; alkuruokapöytä hulppea sitten pöytään tarjoiltiin välipasta ja vasta sen jälkeen itse valitsema pääruoka ja sitten päälle vielä jälkiruokapöytä. Tämä kaikki kahdesti päivässä ! Vatsat venyi viikon mittaan ja tuskin sain vetoketjua kiinni lähtöpäivänä kun piti matkavaatteet pukea päälle. Mutta niin hyvää italialaista ruokaa ettei paremmasta väliä.

                                          

Kaikkea kivaa ostettavaa löydettiin Italian matkalla niin vaatteita kuin koristejuttujakin. Ja kuten jo aiemmin totesin sain matkatavaraa olla mielin määrin ja meillähän oli. Tuotiin mm. iso posliinitiikeri uuteen kotin ; se oli silloin mukamas niin hienoa 😉. Ihme kyllä saatiin se ehjänä perille ja Touhulassa on vieläkin pieni suihkulähde matkamuistona tuolta reissulta.

 

 

Kun katsoin tuota Italian karttaa niin aikamoisia matkoja tehtiin bussilla ja vuorten ylityksiä, mutta yhtään ei jäänyt mieleen että olisimme istuneet paljon busseissa ? Joko oli paljon katseltavaa ja ihmeteltävää tai sitten tuli nukuttua aina osan matkaa.

 Lissabon, Porto, Villamoura ,Portugali

 

Matka 4

 

Portugali oli tuohon aikaan yksi vaatteiden halpatuontimaa. Jussilla on oma vaatealan yritys ja lähdimme siksi Portugaliin ja suuntana vuotuiset muotimessut. Messut järjestettiin Porton kaupungissa , mutta aloitimme matkamme Lissabonista. Syytä siihen en muista.

Taidettiin oleilla Lissabonissa muutama päivä ja ainakin ehdittiin käväistä Manner-Euroopan läntisimmällä kolkalla eli Cabo da Rocassa.

 

 

Ja illalla ehdittin istuskella ja katsella Lissabonin yöelämää.

 

 

 Junamatka Lissabonista Portoon oli aika häkellyttävä kokemus. Emme olleet tietääksemme varanneet mitään erityistä luksusvaunua ja yllätys oli aikamoinen kun alettiin tarhoilla lounasta ja ihan oikeasti tarjoilla. Valkoiset pöytäliinat siihen omalle paikalle ja kokkihattuinen tarjoilija serveerasi halutun ruoan ja viinit . Oltiin ihan äimänä moisesta. Eli junamatka meni oikein mukavasti.

 

 

 

                                        

Porton vaatemessut oli omanlaisensa elämys. Musiikki pauhasi catwalkilla ja monenlaisia vaate-edustajia oli näytillä. Ja kuinka ollakaan tilattiin collegepaitoja ja t-paitoja rekka-autollinen. Ja kuukausien päästä kun tilaus tuli Suomeen rekka toi sen meidän ahtaalle rivitalopihalle 😕. No siitä selvittiin tottakai ja suurin osa noista vaatteista taisi päätyä myöhemmin Keskiselle Tuuriin.

 Portosta vietettiin muutama päivä ja sieltä sitten lähdettiin pois bussilla ja tarkoitus oli matkustaa sillä Algarven Villamouraan asti.Ennen kuin bussi  lähti niin käytiin syömässä ihan kivan näköisessä pihviravintolassa kun ajateltiin että jaksaa sitten pitkän automatkan istuskella. Ravintolassa oli hyvin jäykkää ja arvokasta. Tilasimme suositellut pihvit ja kun ne tuotiin pöytään en kerta kaikkiaan pystynyt syömään pihviäni. Sitkeä, paksu , mahdoton minulle. Tarjoilija seistä tökötti ihan vieressä koko ajan , mutta kun kun hänen katseensa hetkeksi herpaantui sujautin pihvin käsilaukkuuni 😛. Pääsin pälkähästä.

Villamourassa sitten törmäsimme siihen aikaan niin agressiiviseen lomaosake markkinointiin. Ja vaikka oltiin päätetty, ettei sellainen meitä kinnosta niin päivä ennen lähtöä sorruimme menemään esittelyyn. Taksilla vietiin paikan päälle ja upea uusi asuinalue oli kyllä ihan näkemisen arvoinen. 

Ja kun on oikein taitavaa markkinointia niin kas kummaa kaupat tehtiin omakotitalo "villasta" uima-altaineen.

Systeemi kuului RCI-ketjuun jonka piti taata myös sujuva jälleen vuokraus. Jo lentokoneessa kotimatkalla alkoi epäilys kaihertaa ja kotona päädyimme vaihtamaan villan studioon eli yksiöön samalla alueella. RCI systeemillä oli mahdollisuus vaihtaa lomakohdetta muiden osakkaiden kanssa, mutta se osattautui melko kalliiksi ja vapaita viikkoja oli tarjolla usein vain huonoon aikaan.Villamouran studiossa  ei edes itse käyty  sen koomin. Asunnon kohtalo on minulle epäselvä muttei se ainakaan mikään kultakaivos koskaan ollut.

Se Portugalin reissu oli tosiaankin  tapahtumarikas 😊.

 

 

 

 

 Benalmadena, Aurinkorannikko, Espanja

 Matka  3

 

Seuraavan matkan teinkin sitten "herraseurassa" eli silloinen poikaystävä ja myöhemmin myös aviomieheni Jussi lähti matkakaveriksi. Oli tietysti kivaa kun sain toimia oppaana kun olin jo ne pari matkaa samoilla nurkilla pyörinyt. Katseltiin siis paljon samoja seutuja ja käytiin Gibraltarilla ja Mijasissa. 

Valokuvia on tältä reissulta vähänlaisesti. Minut tosin kuvattiin satamassa Annukka-laivan kyljessä kun Jussin siskoa kutsuttiin Annukaksi. Ja liekö tuo kuva ollut myös ennen sille, että tulevina vuosina seilattiin aika monta vuotta omalla veneellä.

 

Yksi erityinen muistorikas juttu oli possujuhlat. Olimme aurinkomatkojen matkalla ja sen kautta järjestettiin kuljetus vuoristoon ja sikajuhliin 😁. Ensimmäinen ja taatusti myös viimeinen kerta. Ihmisiä hirveä määrä pitkissä pöydissä ja kun viiniä kaadetaan suoraan suuhun tarjoilijoiden toimesta niin sen tietää mitä siitä seuraa....ainakin suomalaisten keskuudessa. Oli toki sangriaa ja flanmenco tanssijoitakin , mutta päällimäisenä jäi mieleen se hurja juominki. Yritin löytää edes jonkun muun ottamaa kuvaa tuollaisista juhlista kun meillä ei ollut kamera mukana, muttei ole tainnut koskaan olla yhtään kuvauskelpoista paikan päällä. Hullua touhua 😱.

 

Kävimme ensimmäisen kerran elämässäni syömässä kiinalaisessa ravintolassa ja sellainen ruoka vei heti sydämeni. Tarjoilija tosin vähän ihmetteli kun tilasimme kahdesti lisää paistettua riisiä. Se oli meistä erityisen hyvää .Kävivät muutkin työntekijät kurkkimassa, että mitä ihmettä....hullut turistit.

 Viikko meni nopeasti tutussa paikassa ja hyvässä seurassa. Tämä matka jäikin sitten viimeiseksi vanhempien loma-asunnossa. He nimittäin päättivät myydä sen. Luulenpa, että Isäni ei oikein viihtynyt kun tekemistä oli hänelle liian vähän kun talossa oli oma puutarhuri ja talonmies. Hän kun oli sellainen puuhapete ja rakensi vielä tämän jälkeen mm.toisen  omakotitalon ja paljon paljon muuta. Kielitaidottomuus oli myös ehkä yksi rasite kun eivät puhuneet englantia espanjasta nyt puhumattakaan. Siihen aikaan ei ollut mitään missään suomeksi (tai ehkä siinä suomipubissa 😀). Eivätkä oleet myöskään kahviloissa tai ravintoloissa viihtyviä joten aika kapeaksi varmaan jäi kaikki tekeminen.

Me lapset oltiin oikeastaan helpottuneita asiasta , sillä olisi ollut aika sääli niin nuorena matkustaa aina samaan paikkaan ja jotenkin tunsi kuitenkin velvollisuudeksi lähteä sinne jos jonnekin aikoi mennä. Niille nurkille palasin /palasimme vielä uudelleen monta kertaa , mutta sillä hetkellä päätös oli mielestäni ihan oikea.

Benalmadena, Aurinkorannikko, Espanja

Matka 2

 

Seuraavan kerran meninkin sitten Benalmadenaan heti kun sain vapaata eli joululomalla ja niin, että Äiti ja Isä olivat kanssani yhden viikon ja jäin vielä yksikseni toiseksi viikoksi. Halvin matkustustapa minulle oli tuolloin varata täysihoitohotelli Torremolinoksesta ja yövyin siellä sen ensimmäisen viikon. Kyselivät hotellissa monta kertaa miksen käy syömässä siellä vaikka kuului yöpymisen hintaan; lähinnä kai että onko ruoassa jotain vikaa. Selitin kerran jos toisenkin , että oleilen pääosin muualla, mutta yösija kelpaa.

Hassua ja vähän outoakin , että kun olin varannut sen aikaisen käytännön mukaan matkan ja hotellin "naispaikalla" niin samaan huoneeseen sijoitettiin liki kahdeksankymppinen nainen 😂. Meinaan sillä lähinnä sitä, että jos olisin bilettänyt nuoren naisen tapaan  yötä myöten olisi meillä varmaan yhteinen huumori loppunut kesken matkan. No minä kävin siis vain nukkumassa ja yhdessä vietettiin muu aika vanhempien kanssa . Aurinko paistoi ja hauskaa oli 😎.

 

 

Jouluaattona käytiin Mijasissa syömässä ja nähtiin tietysti samalla ne kuuluisat aasitkin.

 

Ja ravattiin kaupoissa ostamassa kaikkea tarvittavaa tavaraa sillä vanhemmilla oli sellainen ajatus, että silloin kun oma väki ei asunnossa majaile niin sitä voisi hyvin vuokrata ulkopuolisille. Ja silloinhan tarvitaan tuplamäärä pyyheliinoja ja lakanoita ja kaikkea sellaista.  Systeemi toimi niin, että kun vuokralaiset lähti pois he veivät käyttämänsä pyykit tiettyyn pesulaan, jättivät kuitin asunnolle seuraaville jotka sitten noutivat puhtaat pyykit. Jonkin verran vuokraustoimintaa oli ja sopivia tyyppejä osui onneksi kohdalle sillä mitään ei rikottu tai sotkettu asunnossa.

Tuosta kahden viikon matkasta jäi vielä se mieleen, että kun piti tehdä lähtöä hotellilta niin kotiinlähtö myöhästyi lähes vuorokaudella. Oli kai joku lakko ? Silloinen työnantaja ei ollut kovin mielissään kun olin ollut jo pitkään lomalla ja sen lisäksi myöhästyin töistä yhdellä päivällä. Mutta sellaista se matkustaminen vaan on. Ainakin Hassen siivillä 😉.

Yritin vähän muistella myös sitä mitä matkat maksoivat siihen maailman aikaan eli miten säästeliäästi sitä piti elää nuorena tyttönä kun oli paljon muutakin menoa. Taisi ne Hassen matkat olla sen verran halpoja että oli mahdollista matkustaa muutaman kerran vuodessa kun nuukasti eleli.

Benalmadena, Aurinkorannikko, Espanja

 

Oli suorastaan pakko aloittaa tämä matkojen muistelu ihan vallan erillisellä blogilla , kun huomasin kauhukseni, etten enää muista missä kaikkialla olen reissanut. Toki monikin kohde on jäänyt paremmin mieleen kun joku toinen mutta tämän blogin tavoitteena on kirjoittaa aikajärjestyksessä matkoista ja löytää joka matkasta edes jokin erityinen juttu ja jos vielä löytäisi valokuviakin niin sehän se kiva olisi. Laskin, että matkoja ulkomaille saattaa olla peräti 80 joten kaikkea en voi enkä jaksa dokumentoida. Mutta jos edes ne parhaat muistot.

Valokuvista osan skannaan eli sellaiset vanhemmat irtonaiset mutta suurin osa pitää kuvata kameralla kun en halua vaivalla liimattuja kuvia irrottaa albumeista.

Pitää aloitta kai ihan alusta ja kun vanhoja valokuvia katselin niin löysin valokuvan jossa Isäni vanhemmat ovat menossa lentokoneeseen ja ovat matkalla poikansa luo Kemiin. Muistan hyvin miten Mamma oli kauhuissaan jälkeen päin kun oli tullut niin  huonovointiseksi lennon aikana. Sitä en muista miksi he lensivät sen matkan mutta sen verran ihmeellinen asia se oli minulle lapsena, että jäi hyvin mieleen.

Äiti ja isä olivat innokkaita moottoripyöräilijöitä ja matkustivat ristiin rastiin kaksin tai Äidin ja hänen siskonsa Sirkan ja tämän miehen Pertin kanssa.

 

 

 Saatoinpa olla jo Äidin vatsassa salamatkustajana noilla reissuilla ?

Mutta Äiti ja Isä kävivät ensimmäistä kertaa  ulkomaan matkalla Espanjassa. Silloin elettiin siis 80-luvun alkua. Yllätys oli meille lapsille melkoinen kun palasivat kotiin ja olivat ostaneet sillä reissulla sieltä asunnon😐. Tuosta vaan .Ajatus oli kaiketi silloin siihen suuntaan, että talvet viettävät etelän lämmössä ja kesät mökillä. Ja olihan siinä sitten meille lapsillekin kiva matkustuskohde tarjolla.

Hankinnan jälkeen kun ensimmäinen kesälomani  koitti niin hyppäsin Hassen siiville ja kohteena Malagan lentokenttä. Matkalaukku oli sellainen pehmeä vanhanaikainen matkalaukku eikä kukaan tarkistanut missään ei mitään missään vaiheessa.Ei tullessa ei mennessä. Lentokoneessa oli takaosa pyhitetty tupakoitsijoille ja jollen ihan väärin muista taisi juomatarjoilukin olla ilmainen tai ainakin superhalpa. Ja meno ja meininki sen mukainen  😲.Minun istumapaikkani oli kahden turkulaisen autokouluopettejan vieressä ja heiltä sain sitten vinkkiä miten pitää koneessa käyttäytyä 😊.

Kun lentokentälle laskeuduttiin minun oli tarkoitus tilata taksi asunnolle  kun taas muut matkalaiset menivät  bussilla hotelleihinsa. Olin saanut osoitteen vanhemmiltani, mutta kukaan taksikuskeista ei tunnistanut sitä eikä suostunut ottamaan kyytiin. Ei ollut kännykkää millä soitella ja vähänkö olin ihmeissäni että mites tästä nyt eteenpäin pääsee. Kaikki näytti niin vieraalta ja ehkä vähän pelottavaltakin.

Ja aivan kuin elokuvissa konsanaan hieno avoauto pysähtyi viereeni ja siinä mies kysyi selvällä suomen kielellä , että tarvitsenko apua. Nuori mies tiesi asunnon osoitteen ja hyppäsin kyytiin sen kummempia ajattelematta. Nykyään ei moista kyllä uskaltaisi tehdä .Mies oli suomalaisen  pubin omistaja ja tiesi siksi paljon suomalaisten omistamista asuinalueista. Pääsin turvallisesti perille enkä sen koomin miestä tavannut vaikka toki toivotti tervetulleeksi pubiinsa. En vain kehdannut mennä tai jotain.

Asunto oli vastavalmistunut ja ihan kiva pieni kaksio ja sijaitsi aidatulla lukitulla alueella. Osa asunnoista oli suomalaisten omistamia ja siksi kai tuntui ihan turvalliselta yksinkin ollessa. Kaikki muu ympärillä olikin sitten ihmettelemisen arvoista. Huojuvat palmut, hulppea merenranta kävelyteineen, espanjaa puhuvat ja viittelöivät ihmiset . Ruokakaupassa kaikki ostettava oli outoa  ja pesetoilla piti maksaa. Erityisesti jäi mieleen ihanan maukas jogurtti, persikkanektariini ja hyvän makuiset tomaatit ja kananmunat ; niin ja se ihanan rapsakka tuore patonki.

Kun minkäänlaisia pankki- tai luottokortteja ei siihen aikaan ollut piti osa käteisestä ottaa mukaan matkashekkeinä. Ne taas vaihdettiin rahaksi pankkikonttorissa . Kerran kävin siellä jonottamassa.

Ulkona syöminenkin oli ensin vähän haasteellista ja outoa kun ruokalistat oli pääosin espanjaksi ja vaikka olisi ollut englanniksikin niin ruokalajit olivat minulle ihan outoja.Mutta reippaasti menin eri paikkoihin ja aina jotenkin selvisin. Ja aina jotakin ruokaa ilmaantui lautaselle 😂.

Hätkähdyttivintä oli ensimmäisellä reissulla kerjäläisten ja kulkukoirien määrä. Katujen varsilla on paljon surkeassa kunnossa olevia kerjääviä ihmisiä ja minulla oli vaikeuksia sivuuttaa hätää kärsiviä naisia ja lapsia. Olisi pitänyt auttaa kaikkia.

Kulkukoirista taas oli riesaa aamukävelyillä merenrannassa kun ne tulivat välillä ihan iholle. Ja myös pelottavasti räksyttivät perään.

Siihen aikaan jätevesiviemärit ohjattiin suoraan mereen ja haju oli sen mukainen ja muutenkin roskaa ja jätettä oli paljon joka puolella. Kadut ja rannatkin paljon paljon likaisempia kuin nykyään. Kierrätyksestä nyt puhumattakaan.

Asunnosta löytyi muutama hassu  ulkokuva

 

 

Tuossa alemmassa kuvassa Isä seisoo parvekkeella ja Äiti menossa uimaan 💕.Kuva löytyi heidän lomakansiostaan.

Mutta kuten sanottua niin nähtävää riitti ensikertalaiselle.Muun muassa upeita veneitä tai paremminkin huvipursia.

Ja rantabulevardi oli ja on vielä nykyäänkin mukava paikka viettää aikaa, kävellä ja katsella elämää

Ja tietysti uimaranta

Siihen aikaan oli kameran filmirullassa rajallisest kuvia ja sen kyllä huomaa kun noita vanhoja valokuvia katselee.Nuukasti on otettu 😉.

Kahden viikon aikana ehdin hyvinkin kierrellä lähinurkat ja kävin muutaman kerran bussilla Malagassakin. El Corte Ingles- tavaratalo veti puoleensa nuorta naista ja sieltä lähti mukaan mekkoa, kenkää, saapikasta ja ties mitä ja edullisesti ja ehkä mikä parasta sellaista mitä ei Suomessa ollut. Muistan ostaneeni myös kaksi keraamista lasagnevuokaa jotka ovat olleet ahkerassa käytössä ja ovat edelleen. Painorajoituksia matkatavaroiden suhteen kun ei ollut 👍.

Tein myös "turistimatkan" päiväseltään Gibraltarille ; apinoita kuvaamaan kuinkas muuten. Ongelmaksi siellä tuli, että ostokset olisi pitänyt maksaa punnilla ja niitähän ei mukanani ollut , mutta ystävälliset autokoulunopettajat (koneessa vieressä istuneet) pelastivat neitosen siitäkin pulasta.

Ensimmäinen ulkomaan matka ja vieläpä yksin tehtynä oli hieno kokemus ja siksi monta muistoa liittyy juuri tähän reissuun. En osaa enää seuraavista matkoista yhtä laveasti kirjoittaa, mutta jotain ja joskus kuitenkin 😊.