Langkawi, Malesia 1999-2000 vuoden vaihde

 

 

 

Pitkät lentomatkat alkoivat tuntua liian puuduttavilta ja ikäviltä, mutta niin siinä sitten kuitenkin kävi, että päätimme lähteä Lassen kanssa 2000-luvun vaihtumisen kunniaksi kaukomatkalle Malesiaa. Tämä lentomatka meni kuitenkin suht helposti sillä siinä oli mahdollisuus varata vähän tilavammat paikat ja vain kaksi paikkaa vierekkäin. Helpotusta toi myös se, että koneen vessat oli alakerrassa niin että käytävät olivat tyhjillään eikä jonotusta koskaan syntynyt. Ja oli siis helppo jaloitella välillä.Välilaskukin helpotti vähän , mutta kyllähän matka oli PITKÄ.

 

 

 Lentoasema oli aika vaatimattoman näköinen 😁.

  Ja sitten vielä matka  kentältä hotelliin. Muistan, että olimme ihan koomassa kun pääsimme perille ja vähän kummissammekin kun sinne riisipeltojen keskelle saavuttiin illan hämärissä. Kannattiko ylipäätään matkustaa niin kauas  ? Mutta yhden nukutun yön jälkeen totuus kirkastui. Kyllä kannatti !

 

 

 

Asuimme pienessä talossa aivan rannalla ja jo itse hotellialue oli tosi viehättävä. 

Pari päivää päätettiin käyttää ihan vain oleskeluun ja lähiympäristön tutkimiseen. 

 

 

 

Ensimmäisiä kertoja kun käveltiin rannalla kauhisteltiin, että muovipusseja on heitetty kauniille rannalle, mutta lähempi tarkastelu osoitti, että ne olivatkin jonkinlaisia ameeboja; oikeasti sellaisia isoja limaklönttejä.

Hotellialueen ulkopuolla oli hyvin hyvin vaatimatonta ja samalla kävelypolulla kulkivat myös lehmät. Joskus illan pimetessä kun tultiin syömästä niin pimeydestä ykskaks putkahti lehmä eteen. Sovussa siinä sitten kuljettiin.

Hotellissamme oli loistava ruoka. Sitä nauttittiin joko ulkona tai sisätiloissa.

 

 

Mutta myös sen ympärillä olevassa kylässä oli myös  paljon pieniä paikallisia ulkoisesti vaatimattomia ruokapaikkoja. Eli muutama muovituoli kojun ympärillä. Mutta niin vain siinä sitten hummeria syötiin keikkuvilla tuoleilla ja voi miten hyvää se oli ja meidän mittapuussa tosi halpaa. Kerran erehdyin menemään sellaisessa paikassa ns. vessaan eli sellainen "lattiassa reikä "-systeemi  ja samalla näin miten astioita "pestiin" suihkuttamalla muoviletkulla ammeessa. Eikä kyseessä ollut mikään esipesu 😕 kun ei muuta asioiden pesumahdollisuutta näyttänyt olevan. Samalla puutarhaletkulla sitten suihkutettiin vessa eli katosta tippui vettä niskaan kun siellä tosi pikaisesti kävi. No turistit kai  hoitivat pääosin vessa-asiansa hotellissa 👍.

Mukavaa oli myös heidän tapansa tarjota eri kokoisia annoksia eli S, M, L annoksia. Oli siis mahdollista kokeilla paljon erilaisia ruokia kun valitsi niitä pieniä S- annoksia. L-kokoiset annokset tarjottiinkin sitten "pesuvadin" kokoisesta kulhosta. Yhtenä päivänä mentiin oikein sellaiseen sisäravintolaan ja Lasse tilasi keiton joka oli very spicy 😃. Tarjoilija mainitsi useamman kerran , että se on sitten very hot, mutta pöytään asti kulho kuitenkin tuotiin  (iso sellainen) ja Lasse sitä urheasti pisteli menemään. Henkilökunta hihitteli nurkan takana kun hiki karpalot alkoivat nousta otsalle ja "lieskat nousta suusta". Ei tainnut ihan  koko keittokulho upota kuitenkaan.

Saarikierros päätettiin varata ihan vain paikalliselta yrittäjältä vaikka sellaisia olisi ollut matkatoimistonkin järjestämänä. Pitkähäntäveneellä lähdettiin ja samassa veneessä oli kymmenkunta turistia. 

 Tämä kuva lainattu "Matka"-lehden kuvakisasta. Siksi kuvan laatu poikkeaa niin edukseen 👍.

Veneellä  poikettiin  eri saarilla ja suuri hämmästyksen ja  ihmetyksen aihe monille oli järvi eli makea vesi.  Asia joka ei meille suomalaisille tietenkään ollut kovin suuri ihme , mutta monet hurmaantuivat asiasta ja hyppelivät innoissaan järveen.

 

 

 Saarella tuli vastaan monenlaisia eläimiä ja varsinkin varaanit olivat tulleet tutuiksi matkailijoihin ja äkkiä kävivät maassa olevien reppujen kimppuun; jos jotain kivaa syötävää löytyisi.

 

 

 

 

Paluumatkalla oli aika pelottava kun alkoi tuulla lujaa ja vene heittelehti miten sattui.Meidän veneessä oli yksi turisti jolla ei ollut toista kättä ja hänellä oli totisesti vaikeuksia pysyä kyydissä kovassa aallokossa eikä mitään pelastusliivien tapaistakaan ollut tarjolla. Jälkeenpäin ajatellen uhmattiin turhaan kohtaloa menemällä sokkona tuollaiselle retkelle jolla olisi voinut sattua ihan mitä vain eikä kukaan tiennyt missä oltiin ja minkälainen matka oltiin varattu. No loppu hyvin ja kaikki hyvin.

Ympäristöä katseltiin myös paikallisen taksikuskin avulla. Hän vei meitä päivän retkelle ja näytti meille mm. paikallisen pesulan jonne veimme loman loppupuolella kaikki vaatteet pestäväksi. Oli kiva pakata paluumatkalle puhtaat vaatteet ja kaikki vaatteet oli hienosti pakattu sukkia ja alusvaatteita myöten. Oikeaa matkaluxusta.

Järjestetty retki tehtiin mangrovemetsään ja sillä reissulla nähtiin miten kumipuista valutettiin raakakumia

 

 

 Ja jos minkälaisia ötököitä ja lintuja ja tietysti apinoita.

 

 

 

 

 

 

 

Ja käytiiin myös saaren pääkaupungissa joka on nimeltään Kuah. Siellä hieno maamerkki on lentoon lähtevä kotkapatsas.

Paikallisella torilla käytiin yhtenä päivänä ihmettelemässä kaikkia niitä outoja hedelmiä ja vihanneksia joista ei ollut mitään tietoa. Ja olihan siellä  se hotelleissakin kielletty voimakashajuinen durian tarjolla. Ei tosin ostettu.

 

 

Vuosituhannen vaihtumistahan me mentiin juhlistamaan ja kun se hetki sitten koitti niin ensin illalla syötiin  fiinisti ravintolassa juhlaillallinen , mutta  varsinainen juhlatunnelma oli vasta puolen yön aikaan rantabileissä. Harvoin on tullut tanssittua salsaa rantahiekassa 😁. Ikimistoinen  kokemus.

 

 

 

 

 Lomalla oltiin 15 vuorokautta mutta loppuu se pitkäkin loma ja ennen loman  loppua piti hankkia tuliaisia ja kaikkea kivaa olikin paljon tarjolla. Ostettiin mm. kauniita ja laadukkaita puuvillavaatteita. Yksi niistä oli värikäs kietaisuhame joka päätyi lopulta Touhulan linnunpelättimen päälle  😂. Ja kaikki edellä nähdyt valokuvat löytyivät sieltä ostetusta kauniista nimikkoalbumista.

 

Kotiinpaluu oli valitettavasti ihan yhtä pitkä kuin menomatkakin. Silloin päätin vakaasti, että pitkät lentomatkat saavat minun osaltani jäädä tähän. Hyvin se päätös on pitänytkin, mutta onneksi lähempänäkin löytyy paljon kivoja kohteita......

 

 

 Tallinna, Pärnu, Tartto

 

 

 

Itään päin suunnattiin seuraavakin retki. Meidän ystäväpariskunta myi ja keräsi antiikkia ja lähdimme yhdessä antiikin etsintään.  Tallinnan lautalla mentiin ja kun päästiin Viron puolelle niin koluttiin yksi jos toinenkin antiikkiliike. 

Matkaa tehtiin myös maaseudulle ja kauniissa kesämaisemissa ajeltiin pitkin poikin ja yhden kuvan sain napattua haikarapesästäkin.

 

 Kokonainen viikko matkaa tehtiin eikä se  ollut millään muotoa turha. Tuohon aikaan antiikki oli vielä siellä halpaa ja tavaraa runsaasti. Kuorma-autollinen kaikenlaista tavaraa lähti Suomeen.

 

 

 

Tarton kaupungissa vietetiin iltaa kaunista kaupunkia katsellen ja tuosta bongasin myös vuosiluvun 1999 👍.

Meidän huusholliin matkalta mukaan valikoitu yksi lipasto, kokovartalopeili ja minulla on vieläkin Touhulan keittiön hyllyllä koristeena kaunis esine eli viljaseula (?) . Ei siis ihan turha reissu tämäkään 😉.

Seuraava matka tehdäänkin sitten vuosituhannen vaihtuessa ja se on kaukomatka Malesiaan......

 

 Kanneljärvi 

 

 

 

Kanneljärven kunta sijaitsi Keski-kannaksella Viipurin ja Pietarin puolivälissä.

 

 Vuosilukuja ei oikein löydy mistään albumeista tai valokuvistaan joten vähän arpapelillä menen aikataulutuksen suhteen muttei sillä oikeastaan ole mitään väliä; kunhan nyt vain muistaisi edes ne mieleenpainuvimmat reissut. Yksi sellainen varmasti oli kun Äitini sisarukset lähtivät pikkubussilla Kanneljärvelle heidän lapsuuden kotiaan katsomaan. Minä ja Siskoni pääsimme myös mukaan 👍.

Matkaa tehtiin Vaalimaan tullin  kautta ja Viipurin torilla poikettiin tietysti. Tarjolla oli hienoja pärekoreja jollaisen ostin ja joka on Touhulassa edelleen käytössä puukorina. Kestävää laatua.

 

 

 

 

 

 

Äidin puheissa aina sillointällöin  Kanneljärvi mainittiin. Ja vaikka hän oli vasta hyvin pieni tyttö kun sieltä joutuivat lähtemään ja kotinsa jättämään niin paljon oli kuitenkin taltioitunut lapsen mieleen. Terveystalo ja koulu oli varsinkin hyvin muistissa ehkä siksi kun vanhemmat sisarukset kävivät jo koulua ja ehkä siellä terveystalossa sitten pistettiin  rokotuksia sun muuta. 

Vanha koti oli vielä tallessa joskin huonossa kunnossa.Siellä toki vielä asuttiin. Ja koska saimme vieraille heillä veimme niin paljon kaikkea tarpeellista tuliaisina kuin vain oli mahdollista. Mukanamme oli myös venäjän kielen tulkki mutten juurikaan muista mitä siinä silloin sanailtiin. Kaikki olivat ehkä vähän häkeltyneitä tilanteesta ? Ja ihan syystäkin sillä omien lapsuuden maisemien näkeminen vuosikymmenten jälkeen on sekä surullista että koskettavaa.

 

 

 

Kotitalo oli ollut hienolla paikalla järven rantamaisemissa ja maa muhevaa ja kaikki näytti kasvavan hyvin. Komea kotipuutarha ja kukkapenkit kukoistivat.

Pari kolme yötä taidettiin olla reissussa ja ehdittiin toki katsella vähän muutakin kuin Kanneljärven maisemia. Mukava retki eikä meistä matkalaisista enää ole kovin montaa muistelijaa jäljellä 💖.

 Teneriffa , Los Gigantes 

Karibian reissulla oli palanut sen verran paljon matkakassaa, että seuraavaksi otettiin mahdollisimman edullinen äkkilähtö.

Saavuimme kyseiseen  kohteeseen myöhään perjantai-iltaina/ lauantaiaamuna pimeään aikaan ja olimme ihan ällikällä lyöty kun näimme hotellin ja varsinkin sen valtavan terassin. Odotimme hetken aikaa ennenkuin purimme tavaroita, että tämä oli varmaan jokin erehdys ja kohta tullaan valitellen sanomaan, että väärä huone tai jopa ihan väärä hotelli. Mutta uskottava se oli, saimme tosiaankin viettää siellä koko loman ja hämmästelystä tullut loppua kun tuli aamu ja koko totuus kirkastui. Aivan HUIKEAT näkymät merelle ja vuoristoon.

 

 

 

 

 

Mutta kun hotelli on kovin korkealla niin kuntoakin tarvitaan. Rannalle ja ruokapaikkoihin meno vaatii jo vähän enemmän suunnittelua ja kuntoakin. Meillä oli auto käytössä osan aikaa sitä hommaa helpottamaan.

Autolla ajeltiin myös Teide-vuorelle ja olihan sinne muitakin matkalaisia. Kiemuraisia teitä ajeltiin ja maisemat sen mukaiset.

 

 

 Kasvillisuus oli vuorten rinteillä vähän samanlaista kuin Suomen Lapissa.

Toisella ajelureissulla tuli vastaan sekä kameleita että aaseja 😂.

 

Tältä matkalta jäi erityisesti mieleen sellainen hassu juttu kun yhtenä iltana istuttiin ravintolassa  ulkona ja alettiin jutustella hollantilaisen pariskunnan kanssa. Niitä näitä kerrottiin omista reissuista ja kotimaastakin. Me kehuskeltiin, että oltiin syöty paljon porkkanoita pohjaksi rusketukselle kun tiedettiin että aurinkoon ollaan tulossa. Leikkisää väittelyä porkkanoiden koosta ja mausta Suomi vastaan Hollanti.

Olimme olleet jo jonkin aikaa kotona kun postista tuli tieto, että meille on tullut paketti Hollannista . Se oli avattu tullissa (olisikohan epäilty huumeita ?) mutta sisältönä oli siis porkkanoita ja kirje jossa kiiteltiin kivasta illasta ja todisteena, että heidän porkkanat on taatusti isompi ja maukkaampia 😂.

En yhtään muista, että olisimme vaihtaneet osoitteita , mutta mitä ilmeisimmin Lasse jätti käyntikorttinsa jostain syystä heille. Porkkanat olivat ehtineet jo vähän nahistua matkan varrella joten sanottakoon vielä, että Suomi kyllä voitti sen porkkanakisan 😁.

 Punta Cana, Dominikaaninen tasavalta ja vuosi oli 1995

 

Oli oikeastaan sattumien summa, että kaksi kaukomatkaa osui peräkkäin. Oltiin nimittäin varattu tämä Karibian matka jo ennenkuin saimme tietää tuosta "yllätysmatkasta" Hongkongiin.Ja nyt pääsi pojatkin matkaan mukaan eli oli talviloma koulusta ja siihen vähän päälle vielä reipas viikko omaa lomaa. 

Matka lentokoneessa oli taas turhan pitkä, mutta tällä kertaa edes hitusen helpompaa kuin edellisellä lennolla , jossa istuttiin kuusi vai peräti kahdeksan ? ihmistä rinnakkain ja kun istuu keskellä tulee helposti vähän paniikinomainen tunne. Nyt mentiin Finnairilla ja kone oli ihan perussellainen. Lentokenttä oli tai siis sitä ei oikein edes ollut 😉terminaalista nyt puhumattakaan. 

 

 

 

Mutta matkustajista otettiin kyllä valokuvat heti kun saavuttiin. Ystävällinen vastaanotto.

Kun päästiin perille ja lähdimme katsastamaan paikkoja niin minua vaivasi kova kurkkukipu joka oli tullut matkalla koneessa (ilmastoinnista) . Kävimmem paikallisessa apteekissa ja ostimme sieltä "kurkkutablettja". Otin yhden ja jo matkalla takaisin hotellille kipu oli pois hetimmiten ja myös pysyi pois koko loppumatkan. En tiedä mitä huumetta olivatkaan , mutta loput toin kotiin ja niitä käytettiin säästeliäästi ja vain tosi tarpeen tullen 😁. Joka kerta tehosivat yhtä hyvin.

 

 

Majoitumme Riu- hotellissa ja siellä asuimme pienessä taloissa vehreällä alueella rannassa.Hotellilla oli all inclusive ja tarjosi kaikenlaista aktiviteettia koko päivän ajaksi. Oli monenlaisia pelejä ja jumppaa ja tietysti ihana allasalue jossa vietettiin paljon aikaa. Ja meren ranta. Vau.

 

 

Sellaista ateriatarjontaa ei kyllä oltu nähty missään aiemmin. Huikeaa. Jo heti aamupalalla monta eri kokkipistettä paistamassa munakkaita, donitseja , pilkkomassa haluaamaasi hedelmiä ....ja kaikki tietysti runsaan jo katetun pöydän lisänä. Kasvavat pojat söivät kyllä matkan aikana taatusti koko rahan edestä😊. 

Illalliselle tuli pukeutua eli sinne ei saapasteltu shortseissa ; asiasta oli jo ennakkoon ohjeistettu. Ja olihan siellä sitten hulppeaa ja tarjolla ihan mitä vain ja kuinka paljon vain ja tarjoilija valmiina jos jotain osasit vielä kaivata. Illlalliset olivakint aina varsin odotettu elämys. Ja olihan iltaisin jo nälkäkin , kun koko päivä oli puuhattu yhtä jos toistakin.

 

 

 

 

 

 Ainakin kertaalleen oltiin  ulkona barbeque illallisella  ja kuvissa näkyy myös oppaiden show joten se taisi olla jokin matkatoimiston järjestämä juttu ? 

 

 

Rommi oli varsinainen kansallisjuoma ja taisi olla siellä jopa halvempaa kuin cokis ? Ainakin sitä oli tarjolla auliisti joka paikassa. Sitä sai helpommin lasiinsa kuin pelkkää vettä 😛.

Retkiä tehtiin muutamia.

Katamaraaniretki oli varsinkin  poikien mieleen. Päämääränä oli juuri sellainen paratiisisaari kuin kuvista on joskus nähnyt. Siellä meille grillattiin ruokaa ja opetettiin tanssimaan siihen aikaan muodissa ollutta "Magarena"- tanssia. Sen osaan vieläkin 👍.

 

 

Yhtenä päivänä tehtiin bussiretki  sisämaahan ja tutustuttiin kahviplantaaseihin ja päästiin vierailemaan ihan oikeassa plantaasiviljelijän kodissa. Ajattelin, että on juuri hankitut huonekalut kun oli vielä muovilla peitetty kunnes tajusin, että ne jätetäänkin paikoilleen suojaksi. Kuva tosin on keittiöstä.

 

 

Tässä sitä Costarikaa kasvaa😉.

 

 

Jeeppisafariretkeltä ei löytynyt kuvia juurikaan (vain vähän tärähtäneitä 😀) vauhti taisi olla sen verran hurjaa, että oli keskityttävä pitämään laidoista kiinni. Ainakin sokeriruokopeltojen halki huristeltiin.

 

 Ja nähtiin paikallinen  kukkotappelu 😕😕.

Apina ja ties mitä gekkoja ....

Ja vanhanaikasta sadonkorjuuta härkien avulla.

Yhdellä matkoistamme meni bussista paluumatkalla rengas puhki ja jouduttiin istuskelamaan tien varressa hetki jos toinenkin. 

 

 

 Siinä sitten tutustuttiin paremmin Gunnel- nimiseen vanhaan rouvaan. Hän harmitteli sitä, että silmälasinsa sanka oli mennyt rikki niin ettei pystynyt oikein lukemaan iltaisin. Lasse sen sitten hänelle korjasi ja siitä muodostui lopulta sellainen kiva ystävyys, että kävimme jopa hänen luonaan kertaalleen Helsingissä ja lähetimme kortteja aina matkoiltamme. Hän oli pitkälti yli 80 -vuotias ja siitäkin huolimatta kortteja tuli ympäri maailmaa vielä pikän aikaa tämänkin reissun jälkeen.

 

 

 

Siipiratasalus- matka oli sellainen, että pojat halusivat jäädä hotellille pelaamaan ja uimaan ja mikäpä siinä lähdettiin Lassen kanssa kaksin ja siitä tuli myös romanttisesti meidän kihlajaismatka. Sormukset olivat "ensi hätään"  sellaista paikallista tummaa korukiveä . 

 

 

 Ja oltiin missä reissun päällä tahansa niin musiikki soi ja joillakin myös tanssijalkaa vipatti .

 

 

Olimme ostaneet ihan matkan alussa vihreät bambuhatut jotka ensin olivat tuoreina viileät ja myöhemminkin kun kuivuivat oliva kestävät ja hyvä suoja auringolta. Tuossa istuskelen aurinkohattu päässä kuunnellen kadulla vastaantullutta soittajatrioa.

Olimme aiemmin tutustuneet yhdellä järjestetyllä matkalla liikkeeseen jossa myytiin meidän mielestä hienoja tauluja; haitilaista taidetta. Pysähdys oli sen verran lyhyt, ettemme osanneet valita mieleisiä mukaan ja ajattelimme, että sinne voisimme mennä vielä uudelleen omin neuvoin.

 

  Opas neuvoi kyllä osoitteen mutta varoitti, ettei kannata ottaa rahaa mukaan vaan jos jotain ostaa niin liikkeestä lähtee kyllä apupoika mukaan hotellille ja hotellin portilla sitten tehdään vasta kaupat.

Taksilla mentiin ja kaupat tehtiin ja poika lähti mukaan, mutta taksia ei (mukamas) saatu mistään tilattua.

 

 

 Kauan odoteltiin tien varressa kunnes sellainen keltainen "koulubussi" pysähtyi meidän kohdalle ja tarjosi kyytiä. Apupoika oli sitä meiltä, että sillä on mentävä. Kun oltiin päästy jonkin matkaa keskelle ei mitään , bussi pysähtyi ja oli muka mennyt rikki. Kuskin ja apukuskin olemus muuttui häijyksi.Aavistettiin heti, että nyt ei kyllä kaikki ole mallillan. Pelotti oikeasti. Paikalle kaahasi onneksi paikallinen poliisi kuin tilauksesta ja saimme aikamoisen nuhdesaarnan ettei moiseen kyytiin olisi saanut mennä; rosvoja olivat. Poliisit veivät meidät linja-autoasemalle ja siitä päästiin paikallisella bussilla takaisin hotellille. Bussi oli jo ihan täynnä , mutta poliisit istuttivat meidät väkisin mukaan ja minä sain kunnian istua vaihdelaatikon päällä 😊. Ajattelivat varmaan , että nuo seikkailijat pitää saada näiltä nurkilta äkkiä pois.

                     

 

 

 Kaupat tehtiin sitten oikeaoppisesti hotellialueen portilla.

Tyhmää uhkarohkeutta oli tuo taulukauppareissu, mutta kaksi kyseistä taulua on nykyäänkin meidän kodin seinällä. Kun  on kerran henkensä kaupalla hankittu 😉.

 

 

Kiva matka ja jäi kotiinpaluusta mieleen se ankeus kun aamupalalla ei ollutkaan tarjolla sitä kaikkea runsautta  vaan ainoastaan näkkileipää ja juustoa.No kaikkeen tottuu....arkeenkin.

 Anu-koiramme oli hoidossa appivanhemmilla ja oli selkeästi vähän närkästynyt kun olimme olleet niin pitkään pois , mutta äkkiähän meistä taas kaverit tuli . Kun vähän on ensin herkuilla ja leluilla lepytelty 💖.