HongKong

 

 

 Matka Hongkongiin oli aika ällistyttävä juttu sillä meidän hammaslääräripomot päättivät, että koko porukka lähtee yhdessä  kansainvälisille hammaslääketiedekongressiin. Henkilökunta sai sen palkkioksi ahkerasta työstä ja vieläpä ulkomaan päivärahoineen kaikkineen. VAU !

Matka oli pitkä ja tuskastuttava, mutta selvittiinhän siitäkin.Se kuka osasi nukkua pääsi vähemmällä kuin minä jolle ei kertakaikkiaan tule uni silmään edes hetkeksi koneessa istuessa, mutta hyvin kuitenkin päästiin maaliin asti.

Upeassa Sheraton- hotellissa yövytiin ja kertoman mukaan jokin James Bond- leffakin olisi kuvattu siellä. Aulan vessassa kultahanat ja palvelija kuivaamassa kädet. Huhhuh. Vähän kiusallista tälläiselle tavalliselle pulliaiselle.

 Nähtävää riitti. Olin aina ajatellut, että jos on paljon ihmisiä samasaa paikassa niin siitä seuraa meteliä ja kaaosta , mutta aika yllättävää oli miten ihmismassat kulkivat kadulla taiten tönimättä toisiaan ja yllättäen ilman sen suurempaa pulinaa ja hälinää. Ihmeen seesteistä.

Ajeltiin ihan aluksi turistibussilla kiertoajalu ja nähtiin mm. hulppeita pilvenpiirtäjiä ja vähän vehreämpääkin maisemaa. 

 

Ladies market oli ihan käsittämättömän iso torialue jossa myytiin kaikenlaista tavaraa , mutta me keskityttiin lähinnä vaateostoksiin. Itse ostin monta silkkiasua jotka ovat vieläkin tallessa. Todisteena, että laatukin oli ihan kelvollista. Osa porukasta meni hetimmiten räätälille teettämään vaatteita, mutta minulle riitti hyvin se mitä kaupoissa oli tarjolla..

 

 

 

Tultiin mistä tahansa takaisin hotellille oli aina yksi tai useampi ostoskassi käsissä.

Ja iltaisin kun kadut pimenivät niin myös kaupankäynti pimeni ja myyntikärryt ilmestyivät katukuvaan. Piraattikelloja ja käsiveskoja tuli ostettua aika monta 😂.

Kongressin puolesta oli useimmiten jotain järjestettyä ohjelmaa illallisineen. Vähän välillä jännitti minkämaalaisten kanssa ajautuu istumaan samaan pöytään; lähinnä että millä kielellä milloinkin kommunikoidaan vai mennäänkö pelkästään elekielellä. No kaikenmaalaisia  yhdisti ainakain hampaat 😁

 

                           

Kuvat on napattu yhdestä itämaisesta illasta. 

Kongressin avajaiset järjestettiin suurella stadionilla ja meno oli kuin olympilaisissa konsanaan. Oli hienoa olla osa pientä suomalaista osallistujien määrää. Siitä ei vaitettavasti ollut yhtään kuvaa.

 Päivällä käytiin useimmiten syömässä kansainvälisissä ruokapaikoissa kun pelättiin vatsatautia. Yksi meidän porukasta nimittäin söi jossakin kujalla jotakin ja sai sellaisen vatsataudin , että muuttui valehtelematta suorastaan vihreäksi naamaltaan ja iso osa matkasta meni sitten pilalle sen vuoksi.

 

 

Kaikkialla vierivieressä oli luksusta ja köyhyyttä.

 

 

 

 

Ja käytiinhän me myöskin paikallisen hammaslääkärin vastaanotolla 😳. Gulps. Onneksi ei tullut akuuttia hammashoidon tarvetta.

 

 

Päivät kuluivat kuin siivillä kun nähtävää oli niin paljon ja myös ihan virallistakin ohjelmaa. Kun tuli matkalaukun pakkaamisen aika iski tuskan hiki sillä ostettua tavaraa oli siunaantunut PALJON. Perheelle ja itselle vaatetta ja myös kaikenlaista muuta tavaraa.

 

 

 

Kyseiset riisikupit on vieläkin käytössä ja Touhulassa on sievä teeastiasto. Mutta kun kaikki tavara oli pakattuna matkalaukkuun selvisi lentokentällä, että laukun paino oli 42 kiloa !!! .Olivat kai vain mielissään, että turisti oli ostanut paljon tavaraa eikä virkailijan ilmekään värähtänyt vaaan lukemasta.

Kyseinen matka oli kaikella tapaa ikimuistoinen. Ja kun aikoinaan sitten lähdin tuolta vastaanotolta uusiin haasteisiin tiesin, ettei tuollaista palkintomatkaa tule enää milloinkaan vastaan. Ja oikeassa siinä olin 😉.

 Albufeira, Algarve,  Portugali

 

Sitten mennäänkin takaisin Portugaliin ja sinne lähdettiin yhdessä Lassen kanssa. Lasse lukee näitä juttuja jo pilven päältä 😇enkä jaksa uskoa, että hänellä olisi mitään sitä vastaan , että julkaisen jossakin kohtaa myös hänen kuvaansa.

Elettiin vielä sitä aikaa , että matka valittiin matkatoimiston esitteestä jossa oli postimerkin kokoinen kuva hotellista ja muutenkin aika minimaalisesti tietoa kohteesta. Oli aina aikamoinen yllätys mitä milloinkin vastaan tuli. Nykyään on kun joka paikasta paljon kuvia ja kommenttejakin ja siksi odotukset voivat olla ihan vääränlaiset kun pääsee perille. 

Jostain syystä muistan , että olimme tuolloin Cerro Mar - nimisessä hotellissa vaikken juuri yleensä hotellien nimiä muista. Oli alkukevättä ja uima-altaan vesi vielä aika hyytävää ja muut ihmettelivät kun hullut suomalaiset eli me pulahdettiin sinne kerran jos toisenkin. Kylmään tottuneet 😬.

 

 

 Autokin vuokrattiin ja sillä huristeltiin maan etäläisimpää osaa ja kun siihen aikaan meillä oli ollut juuri kova kävelykuntokuuri takana (oltiin kävelty juuri mm. Finlandia-kävely ) niin jatkettiin sitä lomallakin ja kiipeiltiin korkeille vuorille ja välillä jopa vähän eksyttiinkin niillä vaelluksilla.

 

 

Ja ruokahan on aina tärkeässä roolissa reissatessa. Täällä meitä huijattiin ikävästi kun menimme sellaiseen ravintolaan jossa sai valita itse kalan altaasta ja se sitten valmistettiin meille. Hinta oli ihan päätähuimaava. No kala oli ihan hyvää , muttei sentään NIIN hyvää.

Mietin tässä kohtaa myös sitä, miten aiemmin oli tapana ottaa matkalle mukaan erikseen sellaisia ilta- ja menovaatteita. Oli korkokenkää, koruja, "hippamekkoja" ja miehilläkin tapasi olla iltaisin ihan jopa puvuntakki ja ainakin kunnon kauluspaita. Minulla oli monella matkalla mukana  "beauty box" joka oli koneessa mukana ja siinä sitten jos jonkinlaista kauneudenhoitotuotetta ja hajuvesiä. Turhuutta laukun täydeltä 😂.

 

Boxi  on muuten tallessa vieläkin 😊. Sille vain ei enää ole käyttöä matkustaessa ; säilytän siinä kaikkea muuta mukavaa.

 

Mutta nykyään turistit pärjäävät paljon vähemmällä ja ihan kaikenlainen pukeutuminen on sallittua niin päivällä kuin illallakin. Onneksi ja helpotukseksi. Tosin ihan omaa fiilistä tulee siitäkin , että panostetaan iltaan pukeutumalla hyvin ja "hienostellaan" iltaisin rantakadulla. Siinä sivussa valkosipulileipä tuoksuu houkuttevasti nenään ja kutsuu syömään hyvää ateriaa.

Se valitseeko huoneistohotellin, villan, pelkän hotellihuoneen tai all inclusive hotellipaketin on minusta kiinni vain ja ainoastaan siitä mitä  kyseiseltä lomalta odottaa. Ja tietysti vähän matkakohdekin vaikuttaa asiaan. Minä olen useimmiten päätynyt huoneistohotelliin koska pidän siitä, että saan itse rauhassa ne aamukahvinsa keittää ja kokkaillakin jos siltä tuntuu.

Tässä  onnellinen aamupalasta nautiskelija aurinkoisella parvekkeella 😎. Vuosia vietiin omat kahvit mukaan Suomesta 😕 kun ei oltu totuttu niin tummapaahtoiseen hienojakoiseen  kahviin mitä etelän maissa oli kaupassa tarjolla. Nyt meillä juodaan juuri sellaista kotonakin.

Seuraavaksi vuorossa onkin aikas hulppea matka. Nimittäin reissu Hongkongiin. Kunhan saan niitä valokuvia järjestykseen.

 Kotimaan matkailua

 

Lapissa käytiin useamman kerran sillä Jussin firmalla oli Ylläksellä hirsimökki. Ensimmäinen käynti osui juhannukseen ja se mäkäräisten määrä oli NIIN valtaisa ettei ulkona voinut olla juuri lainkaan. Ei auttanut offit eikä mitkään muutkaan myrkyt. Päätettiin palata aika pian etelälään 😁. Seuraava kerta olikin jo leppoisampi kun mentiin ruskaretkelle ja parhaiten on jäänyt mieleen hiihtoloma ystäväpariskunnan kanssa. Oli tosi hienot hiihtokelit ja mukavaa seuraa. Hiihdettiin suht pitkiäkin lenkkejä, kun oli hyvät ladut ja aurinkoinen sää. Iltaisin saunottiin ja kokattiin hyvää ruokaa.

 

 

Pyhätunturilla käytiin toisen ystäväpariskunnan kanssa ja sinne ajettiin asuntovaunulla. Minutkin pistettiin välillä rattiin 😱. Pakkasta oli paljon sillä viikolla, mutta moottorikelkalla huristeltiin siitäkin huolimatta. Ja muutama iltana käytiin Pyhätunturin hotellilla syömässä ja mieleen on jäänyt siellä tarjottu ihana kermainen savuporokeitto 😋.

 

 

 

 

Samaisen pariskunnan kanssa tehtiin lukuisia venereissuja. 

 

 

 Välillä oltiin Näsijärvellä ja välillä Pyhäjärvellä ja yhtenä kesänä vene vietiin peräti merelle. Vene kiskottiin milloin minnekin. Merimatkalla  yövyttiin  yhden yön verran Airistolla  ja sillä matkalla meillä oli myös mukana laivakoira joka putosi juurikin siellä Airiston vierassatamassa mereen. Onneksi sillä oli pelastusliivi päällä ja saatiin nostettua se takaisin kannelle.Eikä koira ollut siitä moksiskaan.

 

 

 

Isommallakin porukalla ja myös isommalla laivalla oltiin kerran liikkeellä ja päämääräränä oli Utön kaukainen saari. 

 

 

 

Oli vielä alkukevättä , sää suosi , mutta merivesi oli aika vilpoista kun uimaan piti rohkaistua. Onneksi sauna oli lämpimänä.

 

 

 

 

Se oli sellainen viikonlopun retki; perjantaina lähdettiin ja sunnuntai-iltana palattiin. Ja vaikka välillä aallokko oli aika kovaa niin selvisin siitäkin ilman suurempaa pahoinvointia. Nuorempana tasapainoelin toimi ilmeisesti paremmin ?

Jussin työn merkeissä autoiltiin Suomea ristiin jos rastiin ja paljon on kuviakin napsittu matkojen myötä, mutta ihan kaikkea ei vaan pysty dokumentoimaan. Oiskohan tässä ne tärkeimmät tässä kohtaa ?

 

 

 Playa del Ingles, Kanarian saaret ,Espanja 

Minua ei juurikaan houkutellut matka Inglesiin, mutta Jussi oli käynyt siellä muutaman kerran poikaporukassa ja sai houkuteltua minut tutustumaan kohteeseen , joka oli siihen aikaan kovinkin suosittu suomalaisten keskuudessa.Elettiin vuodenvaihdetta 1991-1992 .

 Ja mikä ettei. Piiiiiiitkä hiekkaranta jota tallustella, hyvää ruokaa, iltaohjelmaa tarjolla jos minkälaista.  Sää oli suotuisa ; ei liian kuuma muttei sateinenkaan.Puolipilvistä taisi olla koko kaksi viikkoa.

 

Siellä ensimmäisen kerran ihastuin hyvään pihvilihaan. Söimme useamminkin kerran El Torossa ja pihvit oli kyllä vertaansa vailla. Sellaista mureaa ja maukasta pihviä ei kyllä Suomesta siihen aikaan saanut mistään.  Kuvia ei tältä reissulta ole paljon ja mitä ilmeisimmin ei tehty mitään erityisiä tutustumismatkoja saarelle. Oltiin vain ja nautittiin elämästä.

Seuraavana kesänä lähdettiin autolla Suomen pohjoisen kautta Norjaan ja lopullinen päämäärä oli Lofootit.

Pitkiä automatkoja, mutta myös upeita maisemia. Matkaan oli lähdetty ilman sen parempaa aikataulua tai reittisuunnitelmaakaan. Vähän sillä periaatteella, että mennään sinne minne nenä näyttää.

Yhdestä hotelliyöstä Tromssassa jäi mieleen hauska juttu tai ei se silloin yhtään kyllä huvittanut. Lähdimme aamulla jatkamaan matkaa ja ensimmäiseksi menimme tankkaamaan autoa. Silloin Jussi tajusi, että lompakko oli jäänyt hotelliin tyynyn alle (!) . Siihen aikaan oli vielä pääosa matkarahoista seteleinä mukana. Kiireellä palattiin hotelliin ja onneksi rehellinen siivooja oli palauttanut lomapakon rahoineen vastaanottoon. Luuli varmaan , että oli kyseessä rehellisyystesti 😉.

Yksi yö tuolla matkalla jouduttiin nukkumaan autossa kun lautat olivat välillä niin täynnä , että osa jäi rannalle ruikuttamaan. Herättivät sitten autoilijat kun päivän ensimmäinen lautta teki lähtöä.

Lofooteilla tiet olivat tosi kapeita ja autoilijoita oli palajon na sivupeilit kolisivat kerran jos toisenkin kun ohitettiin toisiamme.

 

 

Bergenissä oltiin yksi yö . Jäi mieleen viehättävänä kaupunkina.

 

 

 

 

Ja Viking Linea taas tarvittiin kotiinpalua varten. Paljon kilometrejä ja paljon nähtävää. Tuon matkan voisi kyllä tehdä joskus vielä uudelleen. Joskus käy  myös mielessä , että olisi kiva tehdä sellainen Norjan vuonojen risteily. Sehän olisi juuri kiva eläkeläismatka 😊.

Yhteiset matkat Jussin kanssa päättyivät tähän , mutta tehtiinhän me paljon matkoja myös kotimaassa. Täytyyhän nekin vielä muistella.............

 

 Albufeira, Portugali

 

 Matka Albufeiraan 1989 ja tästä matkasta löysin ihan vain muutaman valokuvan.  Välillä on kyllä vähän hämärän peitossa sekä matkakohde että aikajärjestys. Olisi ollut hienoa jos valokuva-albumiin tulisi aina ainakin paikan nimi ja vuosiluku. Kuvia liimatessa luulee aina kaiken muistavansa ja osa kuvista on varmaan hävinnyt matkan varrella ja osa mennyt jakoon.

Tuolla matkalla tapahtui hauska yhteensattuma kun olimme juuri saapuneet kohteeseen ja lähdimme tutustumaan ympäristöön iltakävelyn verran. Tarkoitus oli mennä aikaisin nukkumaan ja olla sitten virkeä seuraavana päivänä. Näimme erään  kivan näköisen baarin ja siellä tarjoiltavan paikallisesti valmistettuja katkarapuja. Kiva iltapala 😋. Ja kun olimme istuneet jonkin aikaa pöydässä alkoi ihmisiä virrata joka puolelta paikalle ja aivan uskomaton kulkue soittajineen tanssijoineen kulki ihan pöytämme vierestä. Huikean paljon nähtävää ja ihan vahingossa. Joskus osuu oikeaan paikkaan ja oikeaan paikkaan eikä sillä sitten niin väliä enää ollutkaan , että päästäänkä ajoissa nukkumaan 😀. Tuosta tapahtumasta olisi ollut hieno saada myös valokuvia, mutta eihän meillä tietystikään kamera ollut matkassa mukana.

Mutta joltakin iltakävelyltä sentään on nuori pari ikuistettu .

Yksi tosi  herkullinen ja mieleenpainuva kokemus oli piripiri kanaa tarjoileva ravintola jossa avotulella paistettiin kanat ja muistikuva on, ettei sen parempaa ole koskaan ollut missään tarjolla.

 

 

 

Kyseisellä matkalla kävi myös vähän köpelösti. Minulla oli menossa hampaiden oikomishoito kiinteine "hammasrautoineen" ja kuinka ollakkaan kun istuimme päiväkahvilla asunnon terassilla niin tukilanka pamahti poikki ja sojohti suoraan alahuuleen. Tukilanka on niin paksua ettei sitä millään ilveellä pysty itse taivuttelemaan tai poikki pistämään. Onneksi löytyi ihan asiallinen ja myös "puhtaan oloinen  " hammaslääkärin vastaanotto ja sain apua nopeasti. Ei mennyt siitä lomasta päivääkään piloille. 

 

 

 

Portugali ja Espanja olivat kummatkin olleet kivoja matkokohteita , mutta jos talvella kaipasi takuuvarmaa aurinkoa (niinkuin nuorenpana piti erityisen tärkeänä ) on valitettavasti lennettävä vähän kauemmas kotoa.

Eli seuraavaksi Kanarialle 😎.

 Laivamatkoja

 

 

 

Tähän väliin vähän muisteluita laivamatkoista. Ihka ensimmäinen tehtiin Äidin syntymäpäivänä heinäkuussa 60-luvun  lopussa tai 70-luvun alussa ja se oli risteily Turusta Ahvenanmaalle. Olin silloin ehkä vähän yli kymmenen vuotias ja muistan matkasta ainoastaan sen , että sain ostaa omalla rahalla Marabou- suklaalevyn (tai ehkä kaksi ) taxfreestä  enkä ollut koskaan syönyt mitään niin hyvää 😋ja myös  sen että isosisko tapasi tällä reissulla saksalaisen turistinuorukaisen. Viettivät sittemmin kesää yhdessä jonkinverran; enempää en kyllä siitä matkasta muista.

Seuraava jännittävä laiva matka tehtiin poikaystävän kanssa lukioikäisenä kun Sisko asui miehensä kanssa Tukholmassa.Siinä olikin sitten jo suuren seikkailun makua. Eikä silloin mitään hyttipaikkaa varattu vaan notkuttiin koko yö jossain penkeillä eikä matkatavaroitakaan tainnut juuri olla. Nuorena kaikki on niin helppoa ja huoletonta.

 

 

 Kaikkea ihmeteltävää riitti suurkaupungissa ja kun  Sisko asui kerrostalossa ja samaan hissiin (eipä ollut juuri aiemmin hissillä ajeltu) tuli myös tummaihoisia asukkaita 😮. Ja kaiken lisäksi heillä oli kotona oma pöytätennispöytä. Jopas jotakin !

 

 

Nyt eksyin ihan aiheesta .....

Kertaalleen tehtiin myös polkupyörämatka Ahvenanmaalle ja siihenkin sitä Viking Linea tarvittiin 😊.

Ja meillä hammashuollossa oli tapana matkustaa joka vuosi Ruotsin hammaslääketiedepäiville ja ne olivatkin sellaisia luksusmatkoja kun "firma maksaa" ja pöytä koreena mennen tullen. Sellaisella matkalla lähdettiin kerran ystäväni Maijan kanssa karkuteille ja lähdimme luentojen sijaan tutustumaan Ikean tavarataloon. Sellaisia ei vielä Suomessa silloin ollut. Oltiin vähän pulassa, että ehdittiin takaisin laivaan kantamuksien kanssa 😂.

Ja siitä se ura sitten lähti liikkeelle eli monta reissua tehtiin sen jälkeen Ruotsin Ikeaan kun aina joku kavereista muutti ja "tarvitsi" jotakin. Myöhemmin päästiin vähän vähemmällä vaivalla, kun Ikea muutti Suomeen. Tosin hauskat laivaosuudet sen myötä jäivät pois.

Yksi mieleen jäänyt laivareissu tehtiin ystäväni Anna-Liisan kanssa ja kohteena oli Gotlanti ja Visbyyn ruusukaupunki. Kaunis paikka ja nyt kun olen lukenut ruotsalaisen dekkarikirjailijan Mari Jungstedtin kirjoja niin ne sijoittuvat juuri Gotlantiin ja tuo samalla minulle elävästi ne upeat maisemat.

 

 Laivamatkoja on tehty monenlaisessa kokoonpanossa ja useimmiten on ollut oikein hauskaa. Pari tylsääkin reissua tulee mieleeni. Toinen oli vanhempien hääpäivän kunniaksi järjestetty matka. Silloin riehusi aivan kauhea myrskymyräkkä ja makasin pääosin hytissä ensin oksentamassa ja myöhemmin lääketokkurassa. Ja vielä ikävämpi juttu sattui Tehyn matkalla jossa meitä oli neljä naista ahtautuneena samaan hyttiin. Lähdin ensimmäisenä pois "jaloista" ravintolaan ja tilasin juoman baaritiskiltä. Käänsin hetkeksi selän ja jätin lasin selän taakse ja  kun käännyin takaisin ja otin pienen kulauksen juomasta tajusin, että maailma alkoi pyöriä ja tuli tosi  huonovointiseksi. Hoipersin hyttiin ja kopsahdin sänkyyn enkä siitä sitten noussut ennenkuin oltiin Helsingissä ja pakko nousta ja päästä  junalla kotiin. Minut oli huumattu; ties millä.Siihen aikaan puhuttiin paljon silmätipoilla huumaamisesta ?

 

Laivamatkoja Tallinnaan on tehty joko päiväseltään tai yön yli matkoilla ja parasta niissä reissuissa on laivamatkan lyhyys. Tulen nykyään turhan helposti merisairaaksi ja se vie osan matkan viehätyksestä kun pitää pelätä miten matkasta selviää. Jos ottaa pahoinvointilääkettä niin sitten väkisinkin nukuttaa ja väsyttää ja matka menee sitten sen vuoksi vähän pieleen. Eli kovin suurta innostusta laivamatkailuun ei nykyään ole vaikka toisaalta risteily olisi juuri sellainen pieni kiva  irtiotto arjesta. Helposti ja usein melko  edullisestikin toteutettavissa.